perjantai 7. elokuuta 2009

Mistä se todellisuus syntyy?

Itseäni kiehtoo ajatus todellisuuden rakentamisesta, mutta mistä se todellisuus syntyy? Itse uskon, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen. Rakennamme itse ympärillä olevaa todellisuutta omien tekojen, puheiden ja käyttäytymisen avulla. Erityisen isossa roolissa on puhe.

Kun toistan itselleni riittävän monta kertaa, pystyväni johonkin suoritukseen, alan itse pikkuhiljaa uskoa siihen. Sen jälkeen kokeilen ja huomaan onnistuvani ylättäen. Alan toimimaan jatkossakin niin. Pikkuhiljaa en enää edes muista aika jolloin en osannut asiaa, puhumattkaan, että osaisin kyseenalaistaa omaa toimintaa. Toimin jo itsestään selvästi niin, miten en aikaisemmin edes osannut ajatella toimivani. Voisikohan tämä toimia myös muihin ihmisiin ympärillämme?

Kun seuraa kirjoittelua ja kommentointia AYYE:n ympärillä, keskustelu tuntuu pyörivän samojen erimielisyyksien ympärillä kuin aikaisemminkin. Ongelmat eivät oikeasti taineet olla kokouksessa tai sen kulussa...

Kylterit pitävät teekkareita epäluotettavina takinkääntäjäjyrääjinä ja teekkarit pitävät kyltereitä rahanhimoisina oman pesän puolustajina. Onkohan mahdollista, että näin ei alunperin oliskaan ollut?

Jokainen voi itse miettiä onko näillä jotain tekemistä tämän tekstin alun kanssa...

torstai 6. elokuuta 2009

Julkinen keskustelu alkakoon!

Kun yhdistetään kolme ylioppilaskuntaa, kaikki on mahdollista! Epätodennäköistä sen sijaan on se, että ihmiset olisivat asioista samaa mieltä, jos asioista ei etukäteen keskustella.

Tämän voi lukea monista ja monista blogauksista..

On selvää, että uudessa edustajistossa kohtaavat - joku voisi sanoa jopa törmäävät - erillaiset toimintakulttuurit. Nämä kulttuurit ovat varmasti ylioppilaskunnissa hyvin vakiintuneita, vaikka ihmiset nopeasti vaihtuvatkin.

Mielenkiintoista uudessa edustajistossa on se, että nämä eri ylioppilaskuntien pitkänlinjan toimijat on pistetty samaan kasaan. Jokaisella porukalla on oma tapansa hoitaa asioita. Kaikki odottavat, että oma tapa on tietenkin se oikea.

Viestintä on yksi selkeimmistä erottavista tekijöistä.

TKY:n viestintää avasin jo aikaisemmin keväällä. Virallinen ja hierottu totuus on kaikki kaikessa, nettisivut päivittyvät hitaammin kuin paperilehti. Kukaan ei uskalla keskustella asioista, jos ei ole varma, että viesti ei ole yleisesti hyväksytty. Samoin teekkari odottaa jonkin asteista virallista sanaa myös muilta. Näin näyttää käyneen myös nyt kyltereiden ehdotukset otettiin huomioon vasta, kun ne lähetettiin ns. virallisina listalle, vaikka niistä olisi puhetta ollu aikaisemminkin. Epävirallista keskustelua teekkarit käyvät paljon IRC:ssä ja kaljalla. Laajemmin ajateltuna kulttuurissa on kuitenkin iskostuneena se, että ylipäätään viestintä on kaikista vähäarvoisin toimi, joka tehdään vasta, kun muulta järkevältä ja tärkeältä toiminnalta ja ryyppäykseltä on aikaa. "Salaista" keskustelua käydään kuitenkin kabineteissa ja kellareissa hyvin ahkerasti. Valitettavasti julkista ja avointa koko ylioppilaskunnan kattavaa keskustelua ei ole yhtään.

Pakko kehua, että KY:n viestintä on valovuoden TKY:n viestintää edellä. KY:n viestinnästä oma fiillikseni on se, että epävirallisempi keskustelu otetaan helpommin totuutena - ei kuitenkaan blogaus. Kylteri ajattelee painetun luonnoksen olevan jo hyvin käyttökelpoinen sellaisenaan. Tämä, jos mikä saa vanhoilliset teekkarit entistä varautuneemmiksi. Avointa ja julkista - ihanan epävirallista - keskustelua kylterit käyvät blogeissa ja keskustelupalstoilla. Valitettavasti vallassa olevat teekkarit eivät halua juuri osallistua epäviralliseen kirjoitteluun ja keskusteluun.

AYY:n nettisivujen perusteella olemme valitettavasti TKY:n jalanjäljillä. Edelleenkään sivuilta ei löydy sitä tärkeintä - keskustelua. Onneksi yksittäiset edaatorit ovat avanneet keskustelua blogeissa (vasemmasta laidasta löytyy linkkejä).

Vaikka uusi AYY:n edustajisto istuu kaiken vallan päällä, ja edaattorin fiilis on kuin Suomen presidentillä - osasta saattaa tuntua jopa Obamalle. Muistakaa, että ylioppilaskunta muodostuu sen jäsenistä - ei edustajistosta. Antakaa jäsenille myös mahdollisuus osallistua! Yhdistyminen tapahtuu alhaalta ylös, ei ylhäältä alas.

Tästä syystä kaikista tärkeintä olisi avata julkinen keskustelu. Kaikki tietää, että olemme monista asioista tai ainakin menettelytavoista eri mieltä. Nyt näistä asioista kyräillään omilla jatkoilla - myös edustajiston ulkopuolella... se ei ole rakentavaa. Nyt tärkeintä olisi pystyä keskustelemaan, jolloin myös kompromissien ja yhteispelin edellytykset paranisivat.

Julkinen keskustelu myös vaikeista asioista alkakoon! Onneksi meillä on Internet!

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Ja tästä se lähtee...

Toiset on vääntäneet koko kesän merillä.. On iltakoulua ja tapaamisia ja kaiken maailman perehdytystä. Nimittäin AYY:hyn. Itsehän olen ihan rannikolla, sillä KVL-jäsenyys takasi omien nappuloiden siirtämisen neutraaliin maastoon. Puhtaasta mielenkiinnosta ja pitkästä ylioppilasliike(?)-taustasta johtuen piti toki käydä paikalla tarkastamassa AYYE:n ensimmäisen kokouksen tunnelma.

Lähti ihan kivasti, oli puheita ja jengi nätisti rivissä. Äänikuningatarella oli edustajiston kokouksen puheenjohtajuuden vetämiseen hyvä kässäri ja osasipa heittää vähän omaakin läppää joukkoon. Putto (TKY: Luova) avasi puhujanpöntön keskustelut ja pian jo päätyikin ehdottamaan kokouskohtaan "puheenjohtajan valinta" puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsemista kokoukselle. Vastine tähän tuli tivaavalta kylteriltä (en valitettavasti muista nimeä-rengasta... harva edaattori itseään edes esitteli pönttöön astuessaan !!! *huoh*): "Milloin tämä idea on tullut ja kuka tämän takana on?" Yleisö repesi, popparipussit kaivettiin esiin... Ja siitä se farssi sitten lähti.

Itse päätösasia meni selkeällä äänten enemmistöllä ulkopuolisen varapuheenjohtajan hyväksi ja niinpä Launis (KY, SYL-tausta) asettui kohta vetämään kokousta. Lähinnä kokousteknisesti, päätösasiat hän jätti arvon valituille edaattoreille. Varsin "hilpeä" veto tämä Launis-kortti oli. Sillä teekkarit ravistivat saman tien myrskyn vesilasiin ja näyttivät kaapin paikan. Omasta mielestäni Launis oli ihan ässä-kortti. Lähinnä sen takia, että tuollaiset pitkälliset vääntökokoukset hyötyvät vahvasta kokousteknisestä puheenjohtajasta vs. kokemattomampi, joka joutuu jokaiseen tiukkaan paikkaan pitämään muutaman minuutin (mietintä)kokoustauon.

Kokouksen kipukohdaksi nousi menettelytapojen ääni-asia. Eikä siitä käsittääkseni hyvillä mielin yli päästy. Lähinnä kai teekkaripohjaiset edaattorit kannattivat yksinkertaista enemmistöä ja muu porukka 2/3 ääntenenemmistöä menettelytavaksi. Minussa tämä ei herättänyt mitään kummempia tunteita... 2/3 enemmistöllä päätöksiä lähinnä tahkottaisiin pidempään, ei sen kummempaa. Ja tietysti tällöin useampi ihminen kokisi olevansa päätöksen takana. Päätökset eivät välttämättä kuitenkaan olisi oleellisesti erilaisia kuin 21-24 äänillä päätetyt... Tai ken tietää... Itsehän en ole kovin diplomaattinen ihminen mitä tulee poliittiseen kädenvääntöön. Ennemminkin "pulinat pois ja eteenpäin". Tämän tiedostaen olen tällä hetkellä ihan oikealla puolella vesirajaa. Täältä on hyvä kiikaroida jatkoa.

Tsemppiä vaan AYY-edaattoreille. Ei sitä yhteistä mielipidettä tarvitse tietenkään löytyä. Mutta niin kauan kun teitä naurattaa edes vähän ja hommaa tehdään hymy suupielessä niin hyvä tulee. Yleisön lehtereillä ainakin oli hauskaa. Hyvää vääntöä, nyt vaan vauhtia veneeseen!